Pentujen kuulumisia

Kaikilla pennuilla on lähtenyt elämä uusissa kodeissa loistavasti käyntiin, jokainen taitaa olla jo pentukurssillakin. Ihailtavan aktiivista porukkaa, hurja sosiaalistaminen käynnissä kaikilla. Mikä on pelkästään loistavaa tulevaisuutta ajatellen. Hyvä te! Suunnitelmissa paimennusta, noseworkkia, näyttelyitä, veneilyä ja kaikkea mahdollista kesän iloksi. Myöhemmin sitten mm. agilityäkin. Vanhemmat koirat alkavat hyväksyä pentuset perheenjäseniksi, missä kodeissa niitä on. Ehkä eniten naurattaa alla oleva kuva, jossa aika selvästi näkyy Iris-rukan mielipide pennusta :D On se nyt jo vähän iloisempi sentään. Perheessä myös toinen schape, Jipon veli Ransu. Se on pikkuisen iloisempi kaveristaan ;)

Myy kävi kuokkimassa tokotreeneissä, hyvä kontakti!


Paavokin tarkkana pentukoulussa :)

Elmo kevään kukkasen kanssa. 

 
Ruuvi pääsi kampaajalle, tosin vaan nukkumaan, käsittelyn sai omistaja :)

 Saimi Salama touhukkaana. Kuva Maria Ikonen.


 Pennuistahan otettiin melkein kaikista Mydogdna-testi, tässä taas ihanat aktiiviset pennunottajat suuressa roolissa. Ei tarvinnut kuin kysellä, että kiinnostaisiko tämmöinen, niin mukana ollaan :) Viimeinenkin pentu testataan myöhemmin tarvittaessa, tosin näillähän HUU:n tulos ei voi olla kuin terve, ei kantaja/terve kantaja. GPRA kaikilla perimän mukaan terve, ei kantaja. Mutta tuostahan saa sen virallisen tuloksen sitten, ja muutakin tietoa lisäksi. Tosin niitä tuloksia saa kyllä taas odottaa, ne pentutarkin yhteydessä otettiin ja vasta 10.4. kirjattu saapuneeksi, ja siitä vielä 4-6 viikkoa tuloksiin. Mikä eniten ilahduttaa, niin kaikki pennut luustokuvataan tulevaisuudessa. Aion taas järkätä kimppatarkin, niin saadaan jännätä kaikki yhdessä. Mutta se on sitten ensi vuoden keväällä vasta. Tästä jo etukäteen julkisestikin isot kiitokset kaikille!

Lappalaispentueesta Milo, eli Napapiirin Sankari kävi MH-kuvauksessa Valkeakoskella huhtikuun alussa. Milo läpäisi testin liput liehuen, palautumiskyky todella erinomainen. Mikä ilahduttaa todellakin eniten. Saahan ja pitäähän paimenkoiran reagoida, mutta se palautuminen siitä reagoinnista on tärkeää. Jos testistä palautumiseen menee jopa päiviä, se kertoo mielestäni huonosta hermorakenteesta. Itseäni kiinnostaa niin paljon nuo testit, että halusin ehdottomasti sen katsomaan, kun se työnkin puolesta mahdollista oli. Usein nuo pelkät numerot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Esim. Jecun kohdalla luonnetestissä toimintakykyä mietittiin, että laittavatko sen kakkoseksi, mutta sitten päätyivät kuitenkin siihen alempaan kohtaan. Siinä samassa arvostelussa voi olla toinen koira, joka saa rimaa hipoen sen tuloksen, josta toinen saa siellä yläpäässä rimaa hipoen saman. Josta syystä, aina vaan jos mahdollista haluan nuo testit itse nähdä. Sen verran kuitenkin kouluttaessa itsellekin silmää tullut, että miksi koira käyttäytyy kuten se käyttäytyy.

Eipä Miloa hirveästi räminät, haalari tai haamut häirinneet. Tosin testaajat sanoivat että Milolla testosteroni vaikutti tuohon hyvään tulokseen pikkuisen huonontavasti, kun piti käydä merkkailemassa koko tontti kesken osioita. Itseäni tuossa mh-kuvauksessa ärsyttää se lelu. Ihan jäätävän kova paloletkun pätkä, jossa solmut päässä. Milohan kyllä leikkii ja taistelee hyvin, mutta eipä sekään tuota jötkälettä suostunut suuhun ottamaan. Omalla lelulla testin jälkeen leikkii kyllä ihan tosissaan. Jollain tapaa huvittavaa, että se sama lelu on kaikille roduille, on se sitten rottweileri tai perhoskoira. Ihan tasapuolista, vai kuin? No jaa, näillä mennään kun muutkin.

Milon suoritus räminälaitteen kohdalla, eli osio 7: *klik*






Lappalaisista ainakin kaksi muutakin pentua käy tänä vuonna luonteensa testaamassa, schapejen omassa luonnetestissä syksyllä. Hienoa!

Sulo, eli Rillumarei on aloittanut pelastuskoiraharrastuksen muiden lajien lisäksi. Ensin piti läpäistä testi, jossa katsottiin koiran toimintakykyä.  Anun kertomaa: "Sulo pääsi kunnon alustatestiin, mentiin sellasia ikäviä metallirappusia ylös ja alas, nostettiin koirat kaverille, jätettiin vieraan ihmisen seuraan kun itse mentiin jännään parkkiin jonne koira kutsuttiin taas niitä portaita ja ihana pitkä haarautuva putkikin piti juosta kutsusta. Vähän nuo portaat jännitti alkuun toisesta kerroksesta alas tullessa, mutta ekan kerran jälkeen tuli reippaasti. Muun teki niinkuin oltais pienestä pitäen harjoiteltu." Nyt kuulemma harjoitellaan haukkumaan ilmaisua varten. Jota ei yllättäen kovin paljoa tarttenut harjoitella, 20 haukkua vieraalle tuli aika äkkiä. Tämä kyllä ilahduttaa itseäni kovastikin, schapesta on kyllä moneksi!

Muista ekoista pennuista Eppu, eli Pohjantähti on aloittanut rallytokon, ja on kuulemma oikein hyvä siinä touhussa :) Myy muuttikin aika lähelle Eppua, niin saavat leikkikaverit toisistaan. Reino, eli Tie Pohjoiseen tokoilee, sitäkin on esimerkkinä muille käytetty, esim. kaupunkikävelyllä, kun ei hätkähdä eikä välitä sekään mistään sen enempää. Hippo, eli Kultakuume harrasti sekä agia että tokoa, nyt keskittyvät tokoon enemmän. Hipolla on hyvä schapekaveri Remu, jonka kanssa pääsevät juoksentelemaan, nyt kun Hipon murrosikä on laantunut, niin ovat taas hyviä kavereita. Kiva juttu!

Engla on aloittanut juoksunsa taas ihan ajallaan, eli puolen vuoden välein neiti juoksee. Sama kyllä myös Fiollalla, Kotkassakin oli juoksut hetki sitten, nyt taitavat jo olla loppuneet. Molemmat tytöt harrastavat agilityä, Fifo myös tokoa sillointällöin. Ja jos tosiaan Englan juoksuväli pitää, niin sitten Enskan astutus olisi suurinpiirtein 5/19.  Huh, nyt ei kyllä jaksa ihan heti uusia pentuja sen enempää ajatella :D

Kommentit