Tänään pennun puolikas on huomenna leijonakuningas
Juju, (kuten muutkin pennut tietysti) on nyt ehtinyt 12 viikon ikään. Mitäs meidän elämään on siinä ajassa mahtunutkaan.
No ihan ensinnä siitä tuli ihan puolikas alkupäiviksi, kun kaikki katosi ympäriltä. Onhan se iso elämänmuutos, ensin on leikkikavereita pilvin pimein, ja sitten jää jäljelle ne-ei-niin-kivat isot pojat. Ja äitikin on inhottava ja vierottaa. Alkuun itseäni vähän mietitytti se, että miten tuon kanssa lähtee opettelemaan elämistä, ettei siitä tule sellainen "tissinvälikoira", kun on elämänsä samassa paikassa, eikä siihen tule sitä elämänmuutosta ja repäisyä synnyinkodista suureen maailmaan. Ja Jippo tosiaan vielä imetti sen ekan "yksinäisen" viikon, eli yhdeksänteen viikkoon asti, ja sitten vasta se päätti että nyt riittää tämä touhu. Satunnaisesti kyllä sen jälkeenkin vielä, mutta enää ei.
Käytiin harjoittelemassa hihnakävelyitä yksin, jos sitä yhtään hihna kiristi niin jarrut pohjaan, ja minähän en kävele jos pakotetaan. Alkuun se oli lähinnä sellaista istun-spurtti niin pitkälle kuin hihnaa riittää-hyi kiristää-istun-spurtti niin pitkälle kuin hihnaa riittää. No se on alkanut nyt sujumaan, on kyllä eka koira joka syö hihnaa kävellessään. Äitin kanssahan tämäkin sujui alusta asti, mutta yksin temppuiltiin. Myös lumen sulaminen oli ihan outoa, niin pitkään kuin sitä tien penkalla riitti, se kipitti siellä eikä kadulla. Hassu.
Isot autot oli aika jännittäviä, kun ne huristi täysiä ohi. Asutaan siis vilkkaan tien varrella, ja niitä se katseli ihmeissään. Erilaiset isotkaan äänet sitä ei haittaa, mutta se iso möhkäle mikä tulee kovaa "päin" vähän hirvitti. No, sitten istuttiin tien poskessa ja kateltiin autoja pari päivää. Se meni sillä ohi. Ja otettiin äiti esimerkiksi kävelemään mukaan, näyttämään mallia. Liukuovet, erilaiset alustat, ritilät tms, ei aiheuttaneet mitään ihmetystä. Yksin autolla ajo ei onnistunut kontissa, sieltä päästiin kiljunnan kera takapenkin verkon sivusta pakenemaan etupenkille. Autokyydit kyllä itsessään on olleet alusta asti kivoja, ne on ok. Eikä haitannut kun kerrankin oli just syönyt, ja lähdettiin johonkin niin ei tullut oksua. Siihen kyllä on syytä meidän perheessä tottuakin, autolla huristellaan jatkuvasti jonnekin pitkiäkin matkoja.
Vieraat koirat ei niinkään jännittäneet, ensimmäisenä tutustuttiin meidän parhaisiin lenkkikavereihin Tuiskuun ja Vimmuun. Mentiin jäälle ulkoilemaan, niin siellä sai tytöt keskenään riehua sielunsa kyllyydestä. Juju pikku luumu-Pompassaan oli kyllä niin suloinen että :D
8.4. Kävin katsomassa Milon mh-kuvauksen ja Juju oli äitin kera mukana. Totuteltiin pitkiin automatkoihin, ja kun Kimi oli töissä niin piti ottaa se mukaan. Jippo taas mukana siksi, että pysyy kontissa ajomatkat. Perillä tavattiin kolme eri schapea, ja ne oli kaikki tosi mukavia. Ja uudet ihmisetkin tietysti rapsutteli, ne nyt on olleet alusta asti ihania :) Täällä jo huomasi, että se ei kyllä hae turvaa minusta eikä Jiposta, itse meni uusia tyyppejä katsomaan. Käytiin sitten porukassa kävelylläkin siellä. Täällä se kuuli myös vahingossa ekat laukauksensa siis 9-viikkoisena, eikä se kyllä niitä edes havainnoinut :D
Katselin Jipon vanhoja kuvia, se on tuossa 10 viikkoa ja Juju 9. Samanlaiset hoikat ripakintut molemmilla, ja värityskin melkein täydelleen sama. Peilikuvana vain. Alkuun tuo Jujukin oli pelkkä luuranko, mutta eipä siihen tuolla riehumisella mikään tartu. Nyt on jo vähän saatu muutakin kuin nahka ja luut kroppaan.
Ruokaa se kyllä osaa pyytää, ruokakuppikin ilmestyy olohuoneeseen tai eteiseen suurimman nälän yllättäessä. Tämä tapa on kyllä peritty äidiltä ja isoisältä, nehän kolisteli kuppia ja kantoi niitä myös, jos ruokahuolto ei pelannut. Vesikuppia Jippo kolistelee vieläkin, jos se on tyhjä. Ja sitten makaa rasittuneena kupin vieressä odottamassa että joku huomaisi. Juju komentaa karjumalla pahinta nälkäänsä :D
13.4. Käytiin eka kertaa omalla hallilla, siellä vähän tehtiin putkea ja hypyn tarjoamista ja kiljuttiin vertahyytävästi kun oltiin kiinnitettynä Jipon treenien ajaksi renkaaseen. Hypyn tarjoamisessa tungettiin siivekkeen alta, pinnojen välistä, ja sitten sieltä oikeaakin kautta. Tämän jälkeen ei olla hallille sitten ehdittykään, oikein hävettää kun kasvattien omistajat on ehtineet tehdä vaikka mitä, ja me vasta opetellaan kotielämän sääntöjä :D
On me sentään päästy siihen, että odotetaan lupaa päästä ovesta ulos, odotetaan lupaa ruokakupille. Osaa se istua käskystä, ja antaa tassua (tärkeä taito! :D). Pesuvadilla pari kertaa tehty 2on 2 offin alkuopetusta. Luokse se tulee kutsusta iloissaan, juoksee aina täysiä pahki. Ei-sanan ymmärtää kyllä. Siinäpä se. Mutta onpa tässä aikaa, alkaa olla vähän enemmän vapaatakin tämän viikon sunnuntaista lähtien. Nyt on painettu duunia, kun oli pentujen aikaan niin paljon vapaata. No alkaa meilläkin nyt sitten 7.5. pentukurssi, Lahteen on tullut uusi koirakoulu nimeltään Lahen Murre. Paikka on kyllä Hollolassa, mutta kokeillaan nyt tuota. Olisin halunnut Oilin pentukurssille, mutta se on hankalaan aikaan kun Jipolla on agility samana päivänä ja ajat ei natsaa. Sitten me mennään myös kokeilemaan vauvauintia :D Hollolassa myöskin on koirauimala Dog Spa Center, ja heillä on pentu-uinteja vakkarivuoroilla tiistaisin ja lauantaisin. Puoli tuntia aikaa, siinä on uittaja ja otetaan vain kaksi pentua kerrallaan. Maksaa kokonaista 15 euroa. Tätä odotan mielenkiinnolla! Tämä on vasta parin viikon päästä.
14.4. Käytiin moikkaamassa Karoa ja Tuurea, leikit jatkuivat ihan siitä mihin muutama viikko sitten olivat jääneet. Metsässä oltiin pikkusen eri mieltä siitä, kenelle ne namit tässä kuvaussessiossa oikein kuuluisikaan :D
Tuo tanskandoggi ei tosiaan aiheuttanut myöskään mitään ihmetystä, iloisesti päin vaan, kunnes se kävi nuuskimaan pepusta! Sitten ilme oli vähän sellainen, että TOI ONKIN KOIRA. Ahhahhaa, priceless. Mutta sitten sekin oli hetken päästä ihan ok. Tuossa kuvassa enempikin Iris on ahdistunut, pennut vaan leikkii. Karo yritti saada pentuja istumaan nätisti. Not gonna happen.
14.4. Käytiin Jipon kanssa Hyvinkäällä agilityepiksissä, mukaan lähti ketyksi Mari. Juju tietty mukaan sosiaalistumaan, ja haistelemaan vieraiden hallien hajuja. Täällä näki ekaa kertaa ison määrän vieraita koiria, ja kiihkeiden leluja repivien koirien lomasta piti mennä. Niitä se samallailla katseli hetken, mietti että miten noihin suhtautua. Päätti sitten hetken päästä, että ok, olkoot semmosia. Tuo on kyllä silleen erilainen taas kuin kukaan meidän koira, että jos sitä joku mietityttää, niin sitä katsotaan hetki, ja sitten se on fine. Vastaan tähän mennessä on tullut ne autot ja tuo. Hyvähän se on, että harkitsee hetken ja prosessoi asiat päässään :)
Jipon jätin ekana tarkoituksella autoon, että Juju joutui ihan itse menemään halliin ja selviämään yksin. Tämä reissu meni kyllä loistavasti, reippaana se tuolla odotteli tuntemattoman ihmisen kanssa, kun me oltiin Jipon kanssa radalla ja kävi sitten nukkumaankin siinä metelissä hallin lattialle, että ei hirveesti stressannut. Hyvät hermot tytöllä :) Reissussa nähtiin myös yhtä reipas Myy, sekä Anu Sulon kanssa. Kohta on oman seuran kisat, pitää mennä sinne hengailemaan ykkösten ajaksi.
18.4. meillä oli ekat pentutreffit. Perustin ryhmän faceen VAU:laisille, kun meidän seuran kokoisessa porukassa varmasti jollakin muullakin pentuja olisi. Ja ilokseni aika monta ihmistä sinne liittyikin. Ekalla kerralla mukana oli kolme pentua, 9-vk saksanpaimenkoira, 16-vk russeli ja 10 viikkoinen Juju-schapendoes. Hienosti meni leikit yksiin, kaikki tuli loistavasti toimeen eikä kukaan jäänyt alakynteen. VAUhdikkaita kakaroita :)
Toisen kerran oltiin viime perjantaina, tällä kertaa mukana 10-viikkoinen bc ja kuokkimassa Paavo Kuusankoskelta. Bortsun kanssa piti jo vähän testata kuka on kuka-Juju ei aloita riitoja, mutta ei se kyllä periksikään anna, eikä väistä. Melkoiset äänitehosteet ne sai aikaiseksi :D Ihan hyvin ne sitten olivat, kun päättivät että kumpikin on ässä :D Tällä kerralla ehdittiin metsäänkin juoksentelemaan, ekan kerran leikittiin kentällä vaan.
19.4. Kävikin kylässä Sulo, ja se raasu joutui Jujun rakkauden kohteeksi. Sulo ei välttämättä ollut ihan yhtä ihastunut, mutta eipä tuo siitä välitä. Jos äristään, niin entistä ihanampi. Tai sitten se luulee, että kaikki schapeurokset nyt vaan ovat sellaisia :D
Jipon kanssa Juju vetää ihan loputonta rallia, talossa ja puutarhassa. Joskus kun on käymässä nukkumaan, on pakko pyytää Jippo sänkyyn, että ne lopettaa. Juju ei vielä sänkyyn pääse hyppäämään. Ihanaa, että Jipolla on nyt se oma kaveri, minkä kanssa juosta ja leikkiä. Pojat ei sen kanssa jaksa enää. Jippo on niin leikkisä, että on ihan onnessaan tästä kaverista. Ja tuo Juju on kyllä niin hiton sitkeä taisteluleikeissä, että ei se kyllä irti laske, vaikka Jippo kuinka sitä yrittäisi lelustakin irti saada parhaimmalla tapporavistuksellaan. Yks vaan hinautuu perässä eri asennoissa.
Josta syystä nyt sitten olikin ikävä sattuma, Jujulla on yläkulmahammas murtunut, huomattiin se eilisillä rokotuksilla. Olen kyllä niin usein tuohon suuhun katsonut, että se on mennyt joko sitä edellisenä tai sinä samana päivänä. Ja on vielä niin pitkästi poikki, että pulpa näkyy ja se on pakko poistaa, ettei aiheuta tulehdusta, ja vaikuta niihin pysyviin hampaisiin sitten. Mennään heti huomenna poistattamaan se, ihan pikkuisen kyllä pelottaa se homma. Näillä kun muutenkin se nukutus on vähän arveluttava, niin sitten vielä tuommonen ihan pikkupentu. Yrittivät kyllä Evidensiassa lohduttaa, että lääkäri on todella pätevä. Nimeltään Maj Häggblom, jos jollain on kokemuksia kertoa? Mieluummin hyviä, kiitos ;)
Eilen otettu 12-viikkoiskuva. Jalkoja tällä tytöllä piisaa, ei oo töppöjalka. Tällä hetkellä strategiset mitat 5,7 kg ja korkeutta 32 cm. Äitinsä ollut pari viikkoa myöhemmin saman korkuinen. En edes odottele että mediluokassa joskus kisataan, eiköhän meitä pikkumaksit kutsu. Ja tuo sen häntä <3 Sillä on häntä ihan hullun pitkä, vielä kun siihen kasvaa karvat, niin on kyllä melkoinen huiskutin! Se elääkin ihan omaa elämäänsä, pyörii kuin ropelli kun Juju innostuu oikein. Tämä pentu on kyllä ihan loputtoman iloinen aina kun sille juttelee, tulee luo pylly pyörien ja pää viskoo puolelta toiselle. On se rakas <3 Taistelutahtoa tosiaan löytyy ihan riittämiin, ampuu leluunkin kiinni kuin paraskin malikka. Tai vaihtoehtoisesti ranteeseen. Nyt on jo oppinut onneksi että ei olis tarkoitus käteen käydä kiinni. Tykkään!
Loppuun vielä yhteiskuva Cassusta ja Jujusta, jotenkin tämä on niin ihana <3
No ihan ensinnä siitä tuli ihan puolikas alkupäiviksi, kun kaikki katosi ympäriltä. Onhan se iso elämänmuutos, ensin on leikkikavereita pilvin pimein, ja sitten jää jäljelle ne-ei-niin-kivat isot pojat. Ja äitikin on inhottava ja vierottaa. Alkuun itseäni vähän mietitytti se, että miten tuon kanssa lähtee opettelemaan elämistä, ettei siitä tule sellainen "tissinvälikoira", kun on elämänsä samassa paikassa, eikä siihen tule sitä elämänmuutosta ja repäisyä synnyinkodista suureen maailmaan. Ja Jippo tosiaan vielä imetti sen ekan "yksinäisen" viikon, eli yhdeksänteen viikkoon asti, ja sitten vasta se päätti että nyt riittää tämä touhu. Satunnaisesti kyllä sen jälkeenkin vielä, mutta enää ei.
Käytiin harjoittelemassa hihnakävelyitä yksin, jos sitä yhtään hihna kiristi niin jarrut pohjaan, ja minähän en kävele jos pakotetaan. Alkuun se oli lähinnä sellaista istun-spurtti niin pitkälle kuin hihnaa riittää-hyi kiristää-istun-spurtti niin pitkälle kuin hihnaa riittää. No se on alkanut nyt sujumaan, on kyllä eka koira joka syö hihnaa kävellessään. Äitin kanssahan tämäkin sujui alusta asti, mutta yksin temppuiltiin. Myös lumen sulaminen oli ihan outoa, niin pitkään kuin sitä tien penkalla riitti, se kipitti siellä eikä kadulla. Hassu.
Isot autot oli aika jännittäviä, kun ne huristi täysiä ohi. Asutaan siis vilkkaan tien varrella, ja niitä se katseli ihmeissään. Erilaiset isotkaan äänet sitä ei haittaa, mutta se iso möhkäle mikä tulee kovaa "päin" vähän hirvitti. No, sitten istuttiin tien poskessa ja kateltiin autoja pari päivää. Se meni sillä ohi. Ja otettiin äiti esimerkiksi kävelemään mukaan, näyttämään mallia. Liukuovet, erilaiset alustat, ritilät tms, ei aiheuttaneet mitään ihmetystä. Yksin autolla ajo ei onnistunut kontissa, sieltä päästiin kiljunnan kera takapenkin verkon sivusta pakenemaan etupenkille. Autokyydit kyllä itsessään on olleet alusta asti kivoja, ne on ok. Eikä haitannut kun kerrankin oli just syönyt, ja lähdettiin johonkin niin ei tullut oksua. Siihen kyllä on syytä meidän perheessä tottuakin, autolla huristellaan jatkuvasti jonnekin pitkiäkin matkoja.
Vieraat koirat ei niinkään jännittäneet, ensimmäisenä tutustuttiin meidän parhaisiin lenkkikavereihin Tuiskuun ja Vimmuun. Mentiin jäälle ulkoilemaan, niin siellä sai tytöt keskenään riehua sielunsa kyllyydestä. Juju pikku luumu-Pompassaan oli kyllä niin suloinen että :D
8.4. Kävin katsomassa Milon mh-kuvauksen ja Juju oli äitin kera mukana. Totuteltiin pitkiin automatkoihin, ja kun Kimi oli töissä niin piti ottaa se mukaan. Jippo taas mukana siksi, että pysyy kontissa ajomatkat. Perillä tavattiin kolme eri schapea, ja ne oli kaikki tosi mukavia. Ja uudet ihmisetkin tietysti rapsutteli, ne nyt on olleet alusta asti ihania :) Täällä jo huomasi, että se ei kyllä hae turvaa minusta eikä Jiposta, itse meni uusia tyyppejä katsomaan. Käytiin sitten porukassa kävelylläkin siellä. Täällä se kuuli myös vahingossa ekat laukauksensa siis 9-viikkoisena, eikä se kyllä niitä edes havainnoinut :D
Katselin Jipon vanhoja kuvia, se on tuossa 10 viikkoa ja Juju 9. Samanlaiset hoikat ripakintut molemmilla, ja värityskin melkein täydelleen sama. Peilikuvana vain. Alkuun tuo Jujukin oli pelkkä luuranko, mutta eipä siihen tuolla riehumisella mikään tartu. Nyt on jo vähän saatu muutakin kuin nahka ja luut kroppaan.
Ruokaa se kyllä osaa pyytää, ruokakuppikin ilmestyy olohuoneeseen tai eteiseen suurimman nälän yllättäessä. Tämä tapa on kyllä peritty äidiltä ja isoisältä, nehän kolisteli kuppia ja kantoi niitä myös, jos ruokahuolto ei pelannut. Vesikuppia Jippo kolistelee vieläkin, jos se on tyhjä. Ja sitten makaa rasittuneena kupin vieressä odottamassa että joku huomaisi. Juju komentaa karjumalla pahinta nälkäänsä :D
On me sentään päästy siihen, että odotetaan lupaa päästä ovesta ulos, odotetaan lupaa ruokakupille. Osaa se istua käskystä, ja antaa tassua (tärkeä taito! :D). Pesuvadilla pari kertaa tehty 2on 2 offin alkuopetusta. Luokse se tulee kutsusta iloissaan, juoksee aina täysiä pahki. Ei-sanan ymmärtää kyllä. Siinäpä se. Mutta onpa tässä aikaa, alkaa olla vähän enemmän vapaatakin tämän viikon sunnuntaista lähtien. Nyt on painettu duunia, kun oli pentujen aikaan niin paljon vapaata. No alkaa meilläkin nyt sitten 7.5. pentukurssi, Lahteen on tullut uusi koirakoulu nimeltään Lahen Murre. Paikka on kyllä Hollolassa, mutta kokeillaan nyt tuota. Olisin halunnut Oilin pentukurssille, mutta se on hankalaan aikaan kun Jipolla on agility samana päivänä ja ajat ei natsaa. Sitten me mennään myös kokeilemaan vauvauintia :D Hollolassa myöskin on koirauimala Dog Spa Center, ja heillä on pentu-uinteja vakkarivuoroilla tiistaisin ja lauantaisin. Puoli tuntia aikaa, siinä on uittaja ja otetaan vain kaksi pentua kerrallaan. Maksaa kokonaista 15 euroa. Tätä odotan mielenkiinnolla! Tämä on vasta parin viikon päästä.
14.4. Käytiin moikkaamassa Karoa ja Tuurea, leikit jatkuivat ihan siitä mihin muutama viikko sitten olivat jääneet. Metsässä oltiin pikkusen eri mieltä siitä, kenelle ne namit tässä kuvaussessiossa oikein kuuluisikaan :D
Tuo tanskandoggi ei tosiaan aiheuttanut myöskään mitään ihmetystä, iloisesti päin vaan, kunnes se kävi nuuskimaan pepusta! Sitten ilme oli vähän sellainen, että TOI ONKIN KOIRA. Ahhahhaa, priceless. Mutta sitten sekin oli hetken päästä ihan ok. Tuossa kuvassa enempikin Iris on ahdistunut, pennut vaan leikkii. Karo yritti saada pentuja istumaan nätisti. Not gonna happen.
14.4. Käytiin Jipon kanssa Hyvinkäällä agilityepiksissä, mukaan lähti ketyksi Mari. Juju tietty mukaan sosiaalistumaan, ja haistelemaan vieraiden hallien hajuja. Täällä näki ekaa kertaa ison määrän vieraita koiria, ja kiihkeiden leluja repivien koirien lomasta piti mennä. Niitä se samallailla katseli hetken, mietti että miten noihin suhtautua. Päätti sitten hetken päästä, että ok, olkoot semmosia. Tuo on kyllä silleen erilainen taas kuin kukaan meidän koira, että jos sitä joku mietityttää, niin sitä katsotaan hetki, ja sitten se on fine. Vastaan tähän mennessä on tullut ne autot ja tuo. Hyvähän se on, että harkitsee hetken ja prosessoi asiat päässään :)
Jipon jätin ekana tarkoituksella autoon, että Juju joutui ihan itse menemään halliin ja selviämään yksin. Tämä reissu meni kyllä loistavasti, reippaana se tuolla odotteli tuntemattoman ihmisen kanssa, kun me oltiin Jipon kanssa radalla ja kävi sitten nukkumaankin siinä metelissä hallin lattialle, että ei hirveesti stressannut. Hyvät hermot tytöllä :) Reissussa nähtiin myös yhtä reipas Myy, sekä Anu Sulon kanssa. Kohta on oman seuran kisat, pitää mennä sinne hengailemaan ykkösten ajaksi.
18.4. meillä oli ekat pentutreffit. Perustin ryhmän faceen VAU:laisille, kun meidän seuran kokoisessa porukassa varmasti jollakin muullakin pentuja olisi. Ja ilokseni aika monta ihmistä sinne liittyikin. Ekalla kerralla mukana oli kolme pentua, 9-vk saksanpaimenkoira, 16-vk russeli ja 10 viikkoinen Juju-schapendoes. Hienosti meni leikit yksiin, kaikki tuli loistavasti toimeen eikä kukaan jäänyt alakynteen. VAUhdikkaita kakaroita :)
 |
| Huvittaa tässä tuo Jujun loimi, on jäänyt pikkasen pieneksi verrattuna postauksen alussa oleviin kuviin :) |
19.4. Kävikin kylässä Sulo, ja se raasu joutui Jujun rakkauden kohteeksi. Sulo ei välttämättä ollut ihan yhtä ihastunut, mutta eipä tuo siitä välitä. Jos äristään, niin entistä ihanampi. Tai sitten se luulee, että kaikki schapeurokset nyt vaan ovat sellaisia :D
 |
| Periksi ei anneta! Minä kanssa! |
 |
| Sulo yrittää paeta koipeliinia :D |
Josta syystä nyt sitten olikin ikävä sattuma, Jujulla on yläkulmahammas murtunut, huomattiin se eilisillä rokotuksilla. Olen kyllä niin usein tuohon suuhun katsonut, että se on mennyt joko sitä edellisenä tai sinä samana päivänä. Ja on vielä niin pitkästi poikki, että pulpa näkyy ja se on pakko poistaa, ettei aiheuta tulehdusta, ja vaikuta niihin pysyviin hampaisiin sitten. Mennään heti huomenna poistattamaan se, ihan pikkuisen kyllä pelottaa se homma. Näillä kun muutenkin se nukutus on vähän arveluttava, niin sitten vielä tuommonen ihan pikkupentu. Yrittivät kyllä Evidensiassa lohduttaa, että lääkäri on todella pätevä. Nimeltään Maj Häggblom, jos jollain on kokemuksia kertoa? Mieluummin hyviä, kiitos ;)
Eilen otettu 12-viikkoiskuva. Jalkoja tällä tytöllä piisaa, ei oo töppöjalka. Tällä hetkellä strategiset mitat 5,7 kg ja korkeutta 32 cm. Äitinsä ollut pari viikkoa myöhemmin saman korkuinen. En edes odottele että mediluokassa joskus kisataan, eiköhän meitä pikkumaksit kutsu. Ja tuo sen häntä <3 Sillä on häntä ihan hullun pitkä, vielä kun siihen kasvaa karvat, niin on kyllä melkoinen huiskutin! Se elääkin ihan omaa elämäänsä, pyörii kuin ropelli kun Juju innostuu oikein. Tämä pentu on kyllä ihan loputtoman iloinen aina kun sille juttelee, tulee luo pylly pyörien ja pää viskoo puolelta toiselle. On se rakas <3 Taistelutahtoa tosiaan löytyy ihan riittämiin, ampuu leluunkin kiinni kuin paraskin malikka. Tai vaihtoehtoisesti ranteeseen. Nyt on jo oppinut onneksi että ei olis tarkoitus käteen käydä kiinni. Tykkään!
Loppuun vielä yhteiskuva Cassusta ja Jujusta, jotenkin tämä on niin ihana <3
Kommentit